Toimeenpanokyvykkyys on osa työelämän ikigaita

Julkaistu 19.7.2023

Työelämä on jatkuvassa muutoksessa. Ilman toimeenpanokyvykkyyttä muutosjohtaminen voi jäädä tyhjäksi puheeksi.  Ihmisen näkökulmasta työelämän yllätyksellisyys ja arvaamattomuus kasvavat samalla kun teknologian rooli kasvaa. Samalla se koettelee meidän henkistä hyvinvointiamme. Voisiko japanilaisella ikigailla – joka yksinkertaistettuna tarkoittaa olemassaolon syytä – olla meille jotain opetettavaa?

Toimeenpanokyvykkyys ja merkityksellisyyden kokemus

Me puhumme jo melko paljon siitä, kuuluvatko tunteet työpaikalle vai eivät. Monilla työpaikoilla ollaan jo niin pitkällä, että yleisesti läpi koko organisaation hahmotetaan, että tunteita ei mitenkään voi kytkeä työpäivän ajaksi pois päältä – ne kulkevat meidän mukanamme kaikkialle, myös sinne työpaikalle. On myös työpaikkoja, joissa ymmärretään, että tunteiden käsittely avaa uusia tuottavuuden ja luovuuden ovia. Mutta miten toimeenpanokyvykkyys liittyy tunteisiin?

Tunteet ovat kuin viestinvälittäjiä – niiden takana on aina jokin tarve, josta tunteet kertovat. Meillä kaikilla on psykologisia perustarpeita, joiden ajatellaan koskettavan kaikkia ihmisiä. Meillä on myös yksilöllisiä tarpeita. Organisaation toimeenpanokyvykkyys – eli sovitut ja suunnitellut asiat todella tapahtuvat, ja isompia asiakokonaisuuksia ja projekteja saadaan organisaation tasolla aikaan – auttaa luomaan merkityksellisyyden kokemusta, sillä se auttaa täyttämään psykologisia perustarpeitamme.

Perustarpeet ja toimeenpanokyvykkyys ruokkivat toisiaan

Suomessa filosofi Frank Martela on ansioitunut onnellisuuden ja merkityksellisyyden tutkijana. Martelan mukaan meillä on kolme perustarvetta. Psykologi ja kouluttaja Jarkko Rantanen esittää kirjassaan “Johda tunneilmastoa” seitsemän perustarvetta, joita voidaan jaotella eri tavoin. Työelämän ikigain näkökulmasta voidaan ajatella, että kyvykkyyden tarve, autonomian tarve ja yhteenkuuluvuuden tarve ovat oleellisia.

Toimeenpanokyvykkyys ja työelämän ikigai

 

Kyvykkyys

Nykyään puhutaan paljon jatkuvan oppimisen tärkeydestä osana työelämän muutosta. Substanssiosaaminen vanhenee joidenkin tutkimusten perusteella seitsemässä vuodessa ja joillain aloilla vieläkin nopeammin. Omasta osaamisesta ja sen uudistumisesta kannattaakin pitää huolta. Toisaalta ulkoisten vaatimusten vuoksi, että pysyy kehityksessä mukana sekä selviytyy työssään hyvin ja toisaalta sen vuoksi, että pitää itsensä kilpailukykyisenä työmarkkinoilla. Samalla voi muistuttaa itseään siitä, että yksi psykologisista perustarpeistamme on kyvykkyyden kokemus – tunne siitä, että elämä on omissa hyppysissä. Kyvykkyyden kokemus voi muodostua myös uusien asioiden ja taitojen opettelusta.

Autonomia

Voisi jopa ajatella, että asiantuntijuus on jonkin erikoisalan hallitsemisen sijaan sitä, että ihmisellä on riittävästi itsetuntemusta, jonka pohjalta luotsata ammattitaitoaan omien kiinnostustensa, tavoitteidensa sekä osaamisensa pohjalta. Työelämän muutos vie meitä kohti maailmaa, jossa vastuu oman osaamisen kehittämisestä siirtyy yhä enemmän ihmisille itselleen. Tämäkin voi kuulostaa vain kohtuuttomalta vaatimukselta. Samalla kuitenkin tarjoutuu tilaisuus tuntea autonomian tunnetta. Autonomia tarkoittaa sitä, että ihminen on itsenäinen toimija – oman elämänsä rouva tai herra. Oman osaamisen haltuunotto itsenäisesti tuo usein uusia oivalluksia nykyiseenkin, jo mahdollisesti rutiininomaiseen työhön.

Yhteenkuuluvuus

Myös työpaikka aletaan ymmärtää uudella tavalla. Katsomme maailmaa nykyään enemmän yksilön näkökulmasta ja tasolta, ja miellämme, että työpaikka on ihmisryhmä. Ja samoin kuin mikä tahansa ihmisryhmä, se on jäsentensä luomus. Kollektiivi elää, muuttuu ja oppii kaikkien jäsentensä yhteisen toiminnan tuloksena, ei vain johdon ajatusten ja tekemisten vaikutuksesta. Erityisen ilahduttavaa tämä on siksi, että näin ajateltuna meidän on myös helpompi ymmärtää työpaikan rooli kolmannen psykologisen perustarpeemme, yhteenkuuluvuuden tunteen, kannalta.

Toimeenpanokyky on osa työelämän ikigaita

Okinawan saarella Japanissa elää poikkeuksellisen paljon yli 100-vuotiaita ihmisiä. Haastattelututkimuksissa on ilmennyt, että he uskovat itse vakaasti ikigain olevan yksi pitkä iän salaisuus. Japanin kielen sana ikigai tarkoittaa kokemusta oman elämän ja tekemisen merkityksellisyydestä. Ikigai on hyödyllinen käsite myös työelämässä. Sen avulla voi hahmottaa omia arvoja ja ohjata uraansa motivoivaan suuntaan. Laajemmin työelämän ikigain voi ajatella olevan yhdistelmä yksilön tekoja ja organisaation toimintaa, joiden leikkauspisteestä löytyy kestävä kasvu, paras asiakaskokemus ja hyvinvoiva työyhteisö.

Tärkeä osa työelämän ikigaita on organisaation toimeenpanokyvykkyys eli kyky ryhtyä toimeen ja viedä suunnitellut muutokset läpi. Ilman toimeenpanokyvykkyyttä mikään ei oikeasti muutu. Uusien asioiden osaaminen teoriassa ei auta, jos organisaatio kuitenkin käytännössä jatkaa toimimista vanhojen kaavojen mukaan – eikä uusia oppeja siirretä nopeasti asiakasarvon tuottoon. Tärkeintä ei olekaan se, mitä osaamme – vaan se, miten hyvin kykenemme soveltamaan opittua työhömme.

Aivan niin kuin oppiminen ja uudistuminen, myös toimeenpanokyvykkyys on taito, jota voidaan kehittää. Organisaation tasolla toimeenpanokyvykkyys lisää kaikkien työntekijöiden aikaansaamisen, kyvykkyyden ja autonomian kokemusta, mikä tutkitusti lisää työhyvinvointia. Aikaansaamiseen liittyy kyky valita ja viedä asioita systemaattisesti loppuun, ja edistää tavoitteenmukaisia asioita silloinkin, kun motivaatio ei ole paras mahdollinen. Tavoitteiden saavuttamiseen liittyen on tärkeää oivaltaa, että pelkkä motivaatio ei vie perille asti. Motivaation lisäksi tarvitaan toimeenpanokyvykkyyttä. Näistä rakentuu työelämän ikigai, merkityksellisyys.

Kirjoitus on alunperin julkaistu Kollega.fi -verkkolehdessä Vierailija-kirjoituksena.