Läsnäolon merkitystä kohtaamisessa on vaikea liioitella, sillä se on todellinen supervoima. Tietoisen läsnäolon harjoitukset esimerkiksi mindfulnessin avulla ovat trendanneet jo vuosia. Harjoituksissa keskitytään usein omaan kokemukseen läsnäolosta ja silloin voi unohtua, että läsnäolon kokemuksessa on kaksi puolta: oma kokemuksemme, eli se miten olemme läsnä tilanteessa (tai emme ole), ja toisen osapuolen kokemus eli kuinka toinen osapuoli läsnäolon kokee ja tuntee.
Vasta toisen kokemuksen tietoinen huomioiminen tuottaa läsnäolevan kohtaamisen. Kannattaa lisäksi muistaa, että läsnäolon vahvistamiseen ei tarvitse välttämättä tehdä hengitysharjoituksia tai meditoida kesken työpäivän. Usein omaan läsnäoloon ja huippusuoritusoloon voi ja kannattaa vaikuttaa myös paljon arkisemmin keinoin.
Miltä läsnäolo näyttää?
Yhtiökumppanini Jutta osallistui kokoukseen, jossa hänellä oli iso rooli tärkeän ja pitkään valmistellun asian esittelijänä. Paikalla oli kymmenkunta ihmistä, osa läsnä, osa varmastikaan ei. Yksi kuulija kiinnitti heti kättelyssä Jutan huomion ja herätti samalla käytöksellään negatiivisia tunteita. Mies nojasi rennosti taaksepäin tuolissaan, kädet ristissä rinnalla ja selvästi nukkui. “Miksi hän ei välitä? Eikö hän ymmärrä, kuinka paljon aikaa ja vaivaa asian valmisteluun on käytetty? Eikö häntä kertakaikkiaan vaan kiinnosta? Miten hän kehtaa? Mitä nämä muut ajattelevat? Ovatko he minun puolellani?” Jutan päässä risteili ajatuksia ruuhkaksi asti samalla kun hän esitteli asiaansa.
Esityksen jälkeen oli keskustelun ja varsinaisen neuvottelun vuoro. Jutta otaksui, että tällä asian kannalta merkittävässä asemassa olevalla miehellä ei olisi mitään sanottavaa asiaan. Hän jopa oletti, että mies poistuu kokouksesta kesken kaiken, kunhan ensin herää nokkauniltaan. Niinpä hämmästys oli suuri, kun mies avasikin silmänsä, summasi osaavasti ja taitavasti esityksen keskeiset asiat ja puolsi esitystä voimakkaammin kuin kukaan oli etukäteen ennakoinut.
Kokouksen mies keskittyi sataprosenttisesti ja harjoitti varmasti läsnäoloa, mutta unohti ajatella sitä, miltä hän näytti ollessaan läsnä ja millaisen kokemuksen hän aiheutti muille paikalla olleille. Voidaan ajatella, että on soolo-läsnäoloa, jota harjoitamme ehkä yksin kävelyllä tai kun olemme huippusuoritustilassa – ja sitten on sosiaalista läsnäoloa, jota tarvitaan silloin, kun olemme yhdessä muiden ihmisten kanssa.
Jos olet joskus harjoittanut tai edes kokeillut mietiskelyä tai tehnyt mindfulness-harjoituksia, tiedät, että usein ensimmäiset kaksi ohjetta ovat: sulje silmäsi ja keskity hengitykseesi. Sosiaalisen läsnäolon tavoittelussa nämä ovat huonoja ohjeita. Sosiaalisen läsnäolon tarkoitus on tarjota toiselle mahdollisuus tulla nähdyksi ja kuulluksi. Silloin on parempi pitää silmät auki ja keskittyä siihen, mitä toinen ihminen sanoo oman hengityksen kuuntelun sijaan.
Läsnäolo tarjoaa mahdollisuuden tulla nähdyksi ja kuulluksi
Oprah Winfrey on yksi maailman tunnetuimmista media-persoonista. Hän juonsi valtavan suosittua talk show’taan 25 vuotta. Hän on haastatellut ohjelmassaan lähes 30 000 ihmistä, yhteiskunnan kaikilta laidoilta. Hänen haastateltaviinsa lukeutuvat mm. Barack Obama ja Beyonce – mutta myös köyhiä yksinhuoltajia, väkivallan uhreja ja väkivallasta tuomittuja rikollisia, rasisteja, lähellä kuolemaa käyneitä ihmisiä ja uskonnollisia ja henkisiä johtajia. Oprah on kertonut, että kaikki haastateltavat – kaikki Obamasta rikollisiin ja henkisiin johtajiin – halusivat aina haastattelun jälkeen tietää vastauksen yhteen kysymykseen: oliko haastattelu ok? Was that ok?
Meillä kaikilla on psykologisia perustarpeita, joiden tyydyttyminen on yhtä tärkeää hyvinvoinnillemme, kuin fyysisten perustarpeidemme tyydyttyminen. Yksi keskeisimpiä on tarpeemme kokea hyväksyntää. Hyväksyntä voi kuulostaa epämääräiseltä, mutta siinä on kyse juuri läsnäolosta. Että joku on läsnä juuri sinulle ja viestittää käytöksellään: minä näen sinut, minä kuulen sinut, minä välitän siitä, mitä sinä sanot.
Oprahin mukaan jokainen meistä haluaa tietää vastaukset näihin kolmeen kysymykseen:
1. Kuulitko minut?
2. Näitkö minut?
3. Välitätkö siitä, mitä minä sanoin?
Haluamme tietää vastaukset näihin kysymyksiin esimerkiksi silloin, kun riitelemme puolisomme kanssa. Tai silloin kun olemme tärkeässä tai jännittävässä työtilanteessa. Lapsemme haluavat tietää vastaukset näihin kysymyksiin kieriskellessään raivokohtauksen vallassa eteisen lattialla kumisaappaiden ja kurahousujen seassa. Ja tässä kiteytyy sosiaalinen läsnäolo. Aina kun mahdollista, tarjoa toiselle mahdollisuus tulla nähdyksi ja kuulluksi.
Läsnäolo ja Pareton periaate
Olet ehkä kuullut niin sanotusta Pareton periaatteesta, jonka mukaan 80 prosenttia tuloksista syntyy 20 prosentin tekemisestä. Eli vain noin viidennes kaikesta, mitä teet, tuottaa yli neljä viidesosaa kaikista tuloksista. Tämä liiketaloudessa suosittu sääntö on oiva apu myös sosiaalisen läsnäolon opetteluun. Voit hetkeksi unohtaa hengittely-harjoitukset ja mindfulness-ohjeet ja kohdistaa huomiosi mieluummin välittömään ympäristöösi ja omaan fyysiseen toimintaasi. Usein on niin, että se 20 prosenttia, joka tuottaa suurimman osan kaikista tuloksista, koostuu ihan pienistä asioista. Mikä estää sinua olemasta läsnä toiselle?
Kotikonttorin sotkuinen työpöytä saa monien keskittymisen harhailemaan. Siinä kohtaa pöydän siistimisellä voi olla huomattavasti suurempi vaikutus kuin hengitysharjoituksella. Puhelin piippaa jatkuvasti ja keskeyttää ajatuksenjuoksun. Me usein unohdamme, että kännyköiden merkkiäänet eivät ole fysiikan lakeja, jotka kumpuavat maailmankaikkeuden rakenteesta, vaan niitä voi helposti kontrolloida itse. Piipityksen saa pois päältä. Tietokoneen sähköpostiohjelmaa voi pitää suljettuna kokouksen aikana.
Olemme hyvin taitavia ja herkkiä lukemaan toisten kasvoja ja hienoisia mikroilmeiden muutoksia. Me kyllä huomaamme Teamsissa, kuinka jonkun katse jatkuvasti harhailee vilkuillen viestejä – toisin sanoen huomaamme kyllä, kun joku ei ole läsnä vaikka silmät eivät olisikaan kiinni.
Kirjoitus on alunperin julkaistu Kollega.fi -verkkolehdessä Vierailija-kirjoituksena.
